Melominen on terveysvaikutteista ekomatkailua
Meloessa ollaan uimisen ja sukeltamisen jälkeen lähimpänä vesiluontoa. Meloa voi paikoissa, joihin veneillä ei pääse ja joissa moottorikäyttöiset kulkuneuvot on kielletty, esimerkiksi kansallispuistoissa. Samalla, kun matka taittuu, kasvaa lihaskunto. Luonnon keskellä oleminen parantaa mielialaa, eikä fossiilisia polttoaineita pala lainkaan.
Suomi on täynnä erilaisia melontareittejä
Suomessa on tuhansia mahdollisia melontareittejä. Kun kanootin tai kajakin syväys on alle 10 cm, on lähes jokainen joki melottavissa, järvistä ja merialueista puhumattakaan. Pienellä mökkilammellakin voi nautiskella melomisesta, vaikka matkaa ei kartukaan.
Sopivia melontareittejä voi etsiä melontaoppaista, joita kirjakaupoista löytyy useita erilaisia, tai vaikkapa Suomen melonta- ja soutuliiton sivuilta. Aloittelevan melojan kannattaa liittyä paikalliseen melontaseuraan tai jos sellaista ei ole, aloittaa lyhyistä ja helpoista reiteistä, joissa ei ole suuria ja aallokkoisia selkävesiä eikä koskia. Hyvä kartta ja suunnistustaidot ovat tarpeen, vaikka melottaisiin joella. Yksin ei kannata lähteä liikkeelle.
Meloa voi talvellakin, kun on sopivat varusteet
Melojan tärkein varuste on melontaliivit. Pelastusliivitkin käyvät, mutta ne hoikan rajoittavat liikkuvuutta. Veneiyliivit ovat huomattavasti paremmat. Erilaisia melontaliivejä on markkinoilla paljonkin, mutta hyvä yksinkertainen ja edullinen läppäliivi sopii jokseenkin kaikkeen melontaan. Kelluntapuku tai -takki on melontakäytössä vaarallinen, koska sellaisilla on kastuessaan tapana imeä itseensä vettä ja muuttua painaviksi. Paukkuliiveillä ei tee melonnassa mitään, koska vettä tuppaa roiskumaan vaikkei veteen jouduttaisikaan, ja liivit voivat paukahtaa tarpeettomasti käyttökuntoon.
Melontaretkellä pukeutumisessa pitää ottaa huomioon, että viima viilentää ja melojan joutuminen veteen on aina mahdollista. Kesähelteellä voi reissuun lähteä vaikka shortseissa ja t-paidassa, mutta viileämmällä säällä tuulta ja vettä pitävät vaatteet ovat välttämättömät, samoin varavaatteet kastumisen varalta. Kaikille retkeilijöille tuttu kerrospukeutuminen toimii myös melonnassa. Talvellakin on mahdollista meloa niin kauan kuin on sulaa vettä, mutta silloin tarvitaan päälle paljon lämmintä ja päällimmäiseksi joko pelastuspuku tai melontaan suunniteltu kuivapuku.
Kajakki vai kanootti – käyttötarkoitus määrää
Melontareitin valintaan vaikuttaa olennaisesti se, minkä tyyppisellä vesikulkuneuvolla ollaan lähdössä liikkeelle. Vaihtoehtoja on käytännössä kolme: kanootti, kajakki ja SUP-lauta.
Kanootti eli intiaanikanootti eli inkkari on näistä yleiskäyttöisin: se soveltuu monenlaiseen melontaan mökkirannassa meloskelusta pitkiin jokivaelluksiin. Tavaraa mahtuu mukaan paljonkin. Kanootilla pärjää myös helpoimmissa koskissa ja hyvällä säällä sillä voi ylittää järvenselkiä sekä meloa merelläkin, kun pysyy saarten suojassa. Aallokossa ja isoissa koskissa kanootti voi täyttyä vedellä jopa sekunneissa, koska se on päältä täysin avoin. Kanoottimateriaaleista polyeteeni on ylivoimainen, koska se kestää melkein mitä tahansa – naarmuja tulee, muttei reikiä. Lasikuitu- tai alumiinikanootilla ei pidä mennä lähellekään kivikoita. Kanootti on niin yksinkertainen vesikulkuneuvo, että sellaisen voi rakentaa itsekin, esimerkiksi vanerista. Myös ilmatäytteisiä kanootteja on olemassa, mutta ne ovat raskaita meloa ja niissä on vain vähän tavaratilaa.
Kajakit eli toiselta nimitykseltään eskimokajakit ovat muodoltaan umpinaisia. Niihin pujottaudutaan istuinaukon reiästä, joka tukitaan aukkopeitteellä. Tavaratiloissa on tiiviit kumikannet. Koska kajakit ovat täysin vesitiiviitä, niillä voidaan meloa myös koskissa ja aallokossa. Kajakkityyppiä on erilaisia käyttötarkoituksen mukaan: merikajakkeja, joilla taitava meloja pärjää jopa avomerellä, retkikajakkeja sekä koskikajakkeja. Merellä, pitkillä järvireiteillä ja suurimmilla joilla käytettävät merikajakit ovat yleensä lasikuitua tai hiilikuitua, joiden ansiosta pinta on sileä ja siksi ne ovat kevyitä melottavia. Varusteitakin mahtuu mukaan kohtalaisesti. Retkikajakeissa materiaalina on kaiken kestävä polyeteeni, ja siksi ne sopivatkin kivisiin vesiin ja koskiin. Aallotkaan eivät niitä upota, mutta aallokossa melominen on raskaampaa ja vaikeampaa kuin aallokkoon suunnitellulla merikajakilla. Myös koskikajakit ovat polyeteeniä, mutta ne ovat muita vaikeampia melottavia, eivätkä sovi pitkille retkille hitautensa ja pienen tavaratilansa vuoksi.
Kajakin ja kanootin välimuoto on sit-on-top -kajakki, joka on umpinainen kuin kajakki, mutta jossa ei istuta sisällä vaan päällä kuin kanootissa. Ne on valmistettu yleensä polyeteenistä ja sopivat loistavasti retkikäyttöön. Toinen erikoisuus on kalastuskajakki, jossa on sivuille käännettävät kellukkeet.
Uutuus melontavesillä: SUP-lauta
SUP-laudoilla liikkumista kutsutaan suppailuksi eikä melonnaksi, mutta melomalla niitäkin liikutetaan. Sup-lauta on pitkä, leveä ja litteä ja melonta tapahtuu pitkällä melalla seisten. Ilmatäytteiset, pumpattavat laudat on helppo säilyttää vaikka kerrostalon häkkivarastossa. Niin sanotuissa kovissa laudoissa on sisällä yleensä EPS-vaahtoa ja pintana muovia lasi- tai hiilikuitulaminaatilla tai ilman. Sup-laudan mukana kulkee jonkin verran tavaraa vesitiiviissä pussissa, joten se sopii lähinnä lyhyille retkille.
Melonta on helpointa aloittaa melontaseurassa, jonka kursseilla ja retkillä oppii perusasiat. Omia varusteitakaan ei vaatetusta lukuunottamatta tarvita, koska melontaseuroilla on yleensä vapaasti käytettäviä kanootteja, kajakkeja, meloja, melontaliivejä ja muita varusteita. Myös kanoottivuokraamoissa opetetaan aloittelijoille melonnan perusteet.