Useamman lajin harrastaminen lapsuudessa yhdistää montaa suomalaista huippujalkapalloilijaa

Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus tarkasteli suomalaisten eri sukupolvia edustavien huippujalkapalloilijoiden pelaajapolkuja. Tulosten mukaan suurin osa pelaajista oli lapsuudessaan harrastanut jalkapallon ohella toista lajia. Erityisesti tämä korostui niin sanotun kultaisen sukupolven eli 1990- ja 2000-luvuilla huipulla olleiden pelaajien ryhmässä.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehtyyn jalkapallon pelaajapolkututkimukseen osallistui yhteensä 91 pelaajaa Suomen pääsarjasta, nuorten maajoukkueista, nykyisestä A-maajoukkueesta sekä miesten A-maajoukkueen niin sanotun kultaisen sukupolven pelaajista.

Keskimäärin huippupelaajat arvioivat jalkapallon tavoitteellisen harjoittelun ja lajiin erikoistumisen alkaneen noin 11 vuoden iässä. Pelaajista 80 % oli harrastanut lapsuudessaan jalkapallon ohella myös jotakin muuta lajia. Jalkapallon lajiharjoittelu lisääntyi läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien ja sitä oli määrällisesti enemmän kuin muiden lajien harjoittelua. Kultaisen sukupolven pelaajat käyttivät pelaajapolkujensa alkutaipaleella muita pelaajaryhmiä vähemmän aikaa joukkueharjoittelun parissa, mutta selkeästi muita enemmän aikaa muiden lajien harjoitteluun.

– Pelaajien urapoluissa on nähtävissä sukupolvien välisiä eroja, ja näitä muutoksia tulisi jatkossakin seurata sekä huomioida myös tulevaisuudessa, kun suunnitellaan pelaajakehitystyötä, kertoo väitöskirjatutkija Sakari Holopainen.

– Kuluneiden vuosikymmenten aikana nuorisokulttuuri sekä jalkapallon harjoituskulttuuri ovat muuttuneet isoin askelin. Muiden lajien harjoittelu on huomattu olevan eduksi jalkapalloilijoille, mutta esimerkiksi seurojen ja valmentajien entistä määrätietoisempi joukkueharjoittelun organisointi on osaltaan varmasti osasyynä pelaajien vähentyneeseen muiden lajien harjoitteluun vapaa-ajallaan. Nuorille on nykyaikana myöskin tarjolla paljon enemmän ja hyvin erilaisia aktiviteetteja täyttämään koulukäynniltä ja ohjattujen joukkueharjoituksien jäljiltä jäävää vapaa-aikaa, Holopainen pohtii.

Kaikkien pelaajien motivaatio oli uran aikana ollut vahvasti sisäistä, eli pelaajia motivoi uriensa aikana pääasiassa rakkaus itse lajia ja pelaamista kohtaan ulkoisten palkintojen sijaan.

Alkuperäistutkimus:

Holopainen, S., Lyyra, N., & Kokkonen, M. (2021). Training and motivation in childhood and adolescence in Finnish elite footballers at different phases of their athletic careers. Journal of Physical Education and Sport, 21 (6), 3476‒3482. DOI:10.7752/jpes.2021.06471

Pelaaminen harrastuksena

Nykyään pelaaminen voi olla niin nuorten kuin aikuisten harrastuksena, varsinkin aikuisten parissa pelaaminen on levinnyt sitten kotitietokoneiden ja konsoleiden tultua kaikkiin ikäryhmiin. Aikuispelaaminen on muuttunut myös tekniikan kehityksen myötä ja entiset pelisalit ja kasinot ovat kärsineet pelaamisen siirtyessä entistä enemmän nykyään mobiiliin. Uusille aikuispelaajille on myös tarjolla entistä enemmän pelattavaa kasinoiden maailmassa – pitää vain muistaa, että kasinopelit ovat 100 % onneen perustuvaa pelaamista, mutta jos olet ajatellut kokeilla nettikasinoita tee se vaikka käyttämällä aluksi parhaatkasinot.info sivuston uuden pelaajan tarjoukset hyväksesi.

Jos taasen haluat pelata taitopelejä, niin esimerkiksi shakkia voi pelata täysin mobiilisti kansainvälisessä peliseurassa, ja erilaiset Eurheilun pelit ovat pelattavissa myös mobiilisti – ja näissä molemmissa voi harrastuksesta tulla jopa työ, jos vain löytyy taitoa, jaksamista ja sitä onnea.