Kirjoittaminen on kiva harrastus ja julkaiseminen helpompaa kuin koskaan ennen

Kirjoitustaito on eräs ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä, jonka avulla tietoa voidaan tallentaa tulevaisuutta varten. Muinaiset ihmiset pitivät tärkeitä asioita heimonsa muistissa suullisen perimätiedon avulla, opettelemalla kertomuksia ulkoa, mutta menetelmä ei ole tarkka eikä luotettava. Paljon on päässyt unohtumaan. Ihmiskunnan esihistorialliselta ajalta ei ole kuin rakennusten, luiden ja työkalujen jäänteitä, joita voidaan tutkia arkeologian keinoin, mutta kirjoitustaidon keksimistä seuranneen historiallisen ajan tapahtumia ja myös ihmisiä voidaan tutkia kaiken sen kautta, mitä on kirjoitettu. Esimerkiksi Kalevalan runot olisivat ennen pitkää unohtuneet, ellei Elias Lönnrot olisi kirjoittanut niitä paperille. Ilman kirjoittamista kenelläkään ei olisi ollut edes käsitystä runomateriaalin määrästä, koska runot olivat monen eri runonlaulajan muistissa.

Runoja voi kirjoittaa loppusoinnulla ja ilman loppusointua

Runous on eräs ihmiskunnan vanhimmista ilmaisumuodoista. Useimmat kansalliseepokset kuten Kalevala, Ilias ja Odysseia ja Niebelungein laulu ovat runomuotoisia. Näillä on omat erityiset runomittansa.

Nykyaikaisessa runoudessa ei runomittoja juuri harrasteta, vaan runous on vapaamittaista. Loppusoinnun suhteen tilanne on toinen: niitä voi käyttää tai olla käyttämättä. Loppusoinnuton runous antaa kirjoittajalle enemmän vapauksia ja mahdollistaa laajemman merkitysten kirjon, mutta tekee runojen lausumisesta vaikeampaa.

Suomessa on paljon harrastajarunoilijoita, jotka tienaavat runoillaan rahaa. Yleensä heitä kutsutaan kuitenkin muusikoiksi. Rock-, pop- ja iskelmäsanoitusten tekijöistä suurin osa on nimittäin runoilijoina harrastajia, ilman erityisempää koulutusta kirjoittamiseen. Se ei heitä tunnu haittaavan, eikä kuulijoitakaan. Rocklyriikkana runot toimivatkin erityisen hyvin. 

Romaani tarvitsee juonen ja henkilöt, tietokirja ei

Moni haaveilee kirjan kirjoittamisesta, ja tarkoittaa lähinnä romaania tai novellia. Molemmat vaativat hyvän juonen eli kokonaisuutta koossa pitävän punaisen langan, romaani paksuutensa eli kertomuksen pituuden vuoksi hieman monimutkaisemman. Siksi juoni kannattaa suunnitella loppuun ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista, samoin henkilöt. Romaanihenkilöiden kehittely on eräänlaista profilointia, jossa luodaan mielikuvitushenkilölle luonne, tausta, henkilöhistoria, puhetapa ja elämä. Moni romaani on jäänyt tyngäksi, kun on aloitettu kirjoittaa miettimättä juonta ja henkilöitä valmiiksi.

Kirjan ei ole pakko olla romaani tai novelli. Tietokirjoja voi kirjoittaa kuka tahansa johonkin asiaan kunnolla perehtynyt, esimerkiksi omasta harrastuksesta tai työstä on helppo kirjoittaa. Historiallisista paikoista tai henkilöistä kirjoittavilla on käytettävissään aiheesta riippuen jopa valtavasti materiaalia. Paljon materiaalia on myös omien muistelmiensa kirjoittajilla, jotka voivat kirjoittaa periaatteessa niin paljon kuin muistavat. Muistelmat voi myös kirjoittaa romaaneiksi, kuten Kalle Päätalo teki Iijoki-sarjassaan.

Digitaalisuus on tehnyt julkaisemisesta helppoa

Digitaalisten painomenetelmien ansiosta kirjojen julkaiseminen on helpompaa ja edullisempaa kuin koskaan ennen. Kun ei tarvita joka arkille omaa painolaattaa, voidaan tehdä pieniäkin painoksia ilman, että kustannukset kappaletta kohti nousevat pilviin. Joissakin painoalan yrityksissä on mahdollista painattaa jopa vain yksi kappale.

Digitaalisuus on muutenkin helpottanut kirjoitusten julkaisemista. Kuka tahansa voi ryhtyä bloggaajaksi ja julkaista tekstinsä joko jollain laajemmalla blogialustalla tai omilla kotisivuilla, eikä se maksa mitään – tai korkeintaan sivustopaketin vuosimaksun verran.

Sinäkin osaat kirjoittaa

Suomessa alettiin opettaa kirjoitustaitoa runsaat 500 vuotta sitten, ja nykyään noin 100 % peruskoulun käyneistä osaa kirjoittaa. Siksi olisi turha väittää, ettei osaa kirjoittaa. Jos omassa kirjoittamisessa vilisee pilkkuvirheitä tai yhdyssanojen logiikka on päässyt unohtumaan, voi puuttuvia taitoja täydentää harjoittelemalla, vaikkapa osallistumalla paikallisen työväenopiston kirjoittajakurssille tai kansanopiston kesäkurssille. Opiskelemalla ja harjoittelemalla voi tulla kirjailijaksi helpommin kuin elämällä sellaisen elämän, jonka on väitetty tuottavan kirjailijoita.