Kiipeily

Ulkokiipeily sopii sellaiselle, joka kaipaa monipuolista harrastusta. Kiipeillessä pääsee nauttimaan fyysisistä ponnistuksista adrenaliinipuuskineen samalla ulkoilmasta nauttien. Köysikiipeilyä harrastetaan aina kaverin kanssa, sillä köyden toiseen päähän tarvitaan aina varmistaja. Suomesta löytyy useita upeita kalliokiipeilypaikkoja. Yksi hienoimmista on Repoveden kansallispuistossa sijaitseva Olhavanvuori, jossa pääsee kiipeämään suoraan järvestä nousevaa kalliota pitkin.

Kiipeilyharrastuksen aloittaminen

Kiipeileminen on turvallista silloin, kun harrastajalla on riittävästi osaamista, tervettä harkintaa ja kiipeilyyn soveltuvat varusteet. Omin päin ei kannata lähteä kiipeilemään, vaan harrastus kannattaa aloittaa osaavan kouluttajan opastuksella. Kiipeilyharrastuksen aloittaminen onnistuukin parhaiten ottamalla yhteyttä lähimpään kiipeilyseuraan. Myös kiipeilyhalliin tutustumalla pääsee harrastuksessa alkuun. Erilaiset kiipeilyseurat järjestävät aloittelijoille sopivia kiipeilykursseja, joilla opetetaan oikea tekniikka. Kursseilla pääsee kokeilemaan kiipeilemistä vuokravälineillä. Ohjattu harjoittelukerta on turvallinen tapa päästä kokeilemaan harrastusta. Kannattaa aina varmistua siitä, että ohjaajalla on sopiva koulutus kiipeilyn opettamiseen. Kiipeily on helpointa aloittaa sisäseinällä.

Boulderointi

Kiipeilyharrastus on helpointa aloittaa boulderoinnista eli ilman apuvälineitä tapahtuvasta kiipeilystä. Tällöin kiipeillään matalissa korkeuksissa. Boulderoinnissa ei käytetä turvaköysiä tai muita apuvälineitä. Vakavilta onnettomuuksilta vältytään, koska ei kiivetä korkealle, joten pudotessa putoamismatka ei ole kovin pitkä. Yleensä boulderoijat kiipeilevät korkeintaan yhdeksän metrin korkeudessa. Pieniin nyrjähdyksiin kannattaa kuitenkin varautua. Kiipeilemiseen kannattaa asennoitua siten, että jotain pientä voi sattua, mutta sen ei saa antaa haitata harrastusta. Boulderointi on turvallisinta aloittaa sisätiloissa, ja siirtyä ulkotiloihin taitojen kartuttua. Mikä tahansa kallioseinämä sopii kiipeilyn harrastamiseen. Urheiluharrastuksen pariin pääsee hyvin helposti, sillä kiipeilykenkien lisäksi ei tarvita muita varusteita. Kiipeilykengät ovat tärkeät, joten niihin kannattaa panostaa.

Seinäkiipeily

Sisällä kiipeilyhallissa voi harrastaa seinäkiipeilyä turvallisesti. Seinäkiipeilyn aloittamiseksi tarvitaan koulutusta, joten alkeiskurssi on sopiva paikka aloittaa harrastus. Kurssilla opetetaan yläköysikiipeily, jolloin lajiin pääsee tutustumaan helposti. Yläköysikiipeily tarkoittaa sitä, että köysi kulkee seinän huipulla olevan ankkurin kautta varmistajalle, joten kiipeilijä on varmistuksessa koko ajan. Mikäli kiipeilijä irrottaa otteensa seinästä, hän jää istumaan köyteen kiinnitettyjen valjaiden varaan. Seinäkiipeilykurssin voi käydä jopa päivässä, joten alkeiskurssin pituudesta ei kannata huolehtia. Kurssin jälkeen voi ottaa tarvittaessa yksityistunteja, jolloin tarvittavia taitoja voidaan käydä vielä tarkemmin läpi. Seinäkiipeilyn perusperiaatteiden lisäksi kursseilla opitaan köyden sitomisesta, varmistamisesta ja turvallisuudesta tarvittavat asiat. Lajissa edennyt voi siirtyä alaköysikiipeilyyn, jossa kiipeilijä vie köyden mukanaan alhaalta, ja kiinnittää sen säännöllisesti seinän varmistuspisteisiin.

Kalliokiipeilyä kokeneille kiipeilijöille

Seinäkiipeilyn oppinut voi kaivata uusia haasteita. Kun ylä- ja alaköysikiipeily sujuu hyvin, voi kiipeilyä harrastaa myös ulkona. Kalliokiipeilyssä käytetään paljon samoja taitoja kuin seinäkiipeilyssäkin, mutta sääolosuhteet ja kallioseinämä tuovat lisähaastetta kiipeilyyn. Kalliokiipeilyssä kiipeilijä kiinnittää itse köydet kallioon varmistamaan omaa turvallisuuttaan. Kiipeillessä hyödynnetään myös kallion luonnollisia muotoja ja halkeamia. Kiinnitysten kanssa on oltava huolellinen, koska ne voivat pelastaa kiipeilijän hengen. Luonnossa kiipeillessä voi tapahtua kaikenlaista, kalliosta voi esimerkiksi irrota ja pudota kiviä, ja joskus kallio on liukas. Erilaiset olosuhteet on osattava huomioida ja varmistettava turvallisuus. Kalliokiipeilykin kannattaa aloittaa käymällä kurssi. Ensimmäisellä kurssilla käydään läpi yläköysikiipeilyä kuten seinäkiipeilyssäkin. Kalliokiipeilyssä edetään myöhemmin alaköysikiipeilyyn. Taitojen karttuessa voidaan siirtyä kiipeilemään yhä haastavampia reittejä pitkin.

Luvanvaraisuus

Kiipeily kallioilla on sallittua, jos niillä ei kasva sammalta ja jäkälää eikä kasvillisuutta vahingoiteta. Kiipeilyreiteillä kiipeileminen on sallittua ilman erillistä lupaa. Maanomistajan lupaa tarvitaan silloin, kun kalliota halutaan puhdistaa paikoitellen kasvillisuudesta. Maanomistajan lupa tarvitaan myös silloin, kun kallioon halutaan porata reikiä tai pultata kiinnikkeitä.  Lupa tarvitaan myös silloin, jos halutaan kiipeillä säännöllisesti samaa reittiä pitkin. Tällöin kasvillisuus on vaarassa kulua. Kiipeilijä vastaa itse lupien hankinnasta muilla kuin perustetuilla kiipeilykallioilla. Reittiä etsittäessä kannattaa kääntyä paikallisen kiipeilyseuran puoleen.