Sienestys ja marjastus

Metsässä kulkeminen on hauskaa hyötyliikuntaa varsinkin silloin, kun samalla keräilee marjoja tai sieniä. Hitaasti kävellessä ehtii tarkkailla ympäröivää luontoa, jolloin mieli ja keho rentoutuvat. Hyvän olon lisäksi kotiin viemisiksi voi löytyä marjoja tai sieniä. Lähiruokaa ja luomituotteita löytyy pienellä vaivalla.

Kaikille sopiva harrastus

Marjastus ja sienestys ovat kaikenikäisille sopivia harrastuksia. Keräillä voi yksin tai porukalla, jolloin vanhemmilta voi oppia myös perinteitä ja tärkeitä arvoja. Luonnontuntemus kehittyy, ekologisista elämäntavoista saa lisää tietoa ja voi oppia vaikkapa suvussa perinteenä kiertäneen piirakkareseptin. Sienistä ja marjoista voi valmistaa edullista ruokaa. Sienet ja marjat ovat terveellistä ja puhdasta ruokaa, josta saa runsaasti esimerkiksi vitamiineja ja kivennäisaineita. Ravintosuositusten mukaan marjoja kannattaisikin syödä 100 grammaa joka päivä. Useamman tunnin metsäretki on hyvää liikuntaa. Sienestyksestä ja marjastuksesta innostunut voi kerätä niitä myös myyntiin, jos intoa keräillä on enemmän kuin omaan tarpeeseen.

Jokamiehenoikeudet

Sienestys ja marjastus ovat jokamiehenoikeuksia kuten luonnossa liikkuminen. Luonnonantimia saa siis kerätä ilman maanomistajan lupaa. Jokamiehenoikeuksiin ei kuitenkaan kuulu esimerkiksi pihoilla ja pelloilla kulkeminen. Piha-alueen läheisyydestä marjojen kerääminen koetaan epäkohteliaana, joten kannattaa kerätä marjoja selkeästi metsän puolelta. Marjoista ja sienistä suurin osa jää metsään, joten jokaiselle löytyy keräämispaikka. Joskus metsässä joutuu kävelemään ja etsimään sopivaa paikkaa. Osa marjastuksen ja sienestyksen houkutuksesta liittyy juuri siihen, ettei voi etukäteen tietää minkälaisen paikan löytää ja löytyykö kerättävää vai ei. Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla marjastus ja sienestys ovat useimmiten sallittua, mutta esimerkiksi suojelualueilla voilla olla rajoituksia. Luonnonpuistoissa sienestys ja marjastus ovat aina kiellettyjä. Kansallispuistossa liikuttaessa kannattaa tutustua puiston järjestyssääntöihin, sillä mahdolliset rajoitukset ja kiellot on ilmoitettu säännöissä.

Varusteet

Yleisimpien marjojen, kuten mustikan ja puolukan, tunnistaminen on helppoa eikä niitä voi sekoittaa myrkylliseen näköislajiin. Keruuastiaksii sopii hyvin monenlaiset kulhot ja sangot. Sienestys aloitetaan opettelemalla tunnistamaan aluksi vaikkapa yksi ruokasieni. Syötäväksi poimitaan vain sellaisia ruokasieniä, jotka on varmuudella tunnistettu. Aloittelija voi opetella ensimmäiseksi tunnistamaan vaikkapa kantarellin eli keltavahveron. Yleisimmät myrkkysienet on syytä opetella tunnistamaan, jotta ne osataan jättää metsään. Ilmava punottu kori on paras keruuväline sienille. Sieniveitsellä saadaan kätevästi puhdistettua sienestä mullat ja muut roskat. Sienestä leikataan mahdolliset huonot osat pois jo metsässä. Kun sieni esikäsitellään metsässä, sen tarkempi siivous kotona on nopeampaa, eikä huonoja sieniä tule vietyä kotiin asti vaan ne jätetään metsään. Tarvittaessa lajimäärityksen voi vielä tarkistaa sienioppaasta. Kartan ja kompassin avulla voi varmistaa sen, ettei eksy. Puhelimen karttasovelluksen avulla on hyvä suunnistaa, mutta puhelin kannatta ladata ennen metsäretkeä. Marjoja kerätessä ympäristöä ei välttämättä tule havainnoitua, ja eksymisen vaara on suurempi. Säänmukainen pukeutuminen on tärkeää. Mikäli metsässä aikoo viettää aikaa, kannattaa varata mukaan myös eväät ja riittävästi juomista. 

Mistä löytyy parhaat sieni- ja marjapaikat?

Hyvät sieni- ja marjapaikat pidetään yleensä salaisuutena. Mustikoita löytyy tuoreista kangasmetsistä sekä turvemaiden ja kivennäismaiden välisiltä vaihettumisvyöhykkeiltä. Puolukka kasvaa puolestaan kuivemmilla kangasmailla. Turvemailta löytyy usein lakkaa ja karpaloa. Vadelma valtaa usein aikaisempien vuosien hakkuualueita ja muita avoimia paikkoja. Vadelmaa löytyy usein myös metsäteiden varsilta. Marja- ja sienipaikkoja voi etsiä kartan avulla ja yritys ja erehdys -menetelmällä. Kokenutkin marjastaja voi löytää hyviä paikkoja sattuman avulla. Paljon metsässä liikkuva oppii tunnistamaan paikat, joista kerättävää löytyy. Edellisen ja kuluvan kesän sääolosuhteet vaikuttavat tarjolla olevan marjasadon määrään. Kuivana kesänä voi olla vaikeaa löytää hyvää marjapaikkaa. Marjoja voi olla vähän ja ne voivat olla pieniä kuivuuden takia. Myös talven lumipeitteen määrä ja kevään pölytyksen onnistuminen vaikuttavat marjasatoon.