Aikuisten vapaa-aika ja 2020-luku

Vielä 2000-luvun alussa mukanamme kulkeva matkapuhelin oli nimenomaan pääsääntöisesti puhelin. Nyt 2020-luvulla puhelimestamme on täysi vapaa-ajan hallintalaite, jolla hallinnoidaan niin liikkumista, kommunikaatiota kuin myös soittamistamme, tai videopuheluita ja sosiaalisen median täyttämistä.

Koko 2000-luku on ollut digitalisaation etenemisen alkukautta. Digitalisaatio on valloittanut kulma kerrallaan arkemme siten, että emme ole edes välttämättä huomanneet, mitä kaikkea on tapahtunut. Mutta jos nyt pysähtyisimme, ja miettisimme hetken, näkisimme, missä tällä hetkellä ollaan. Onko digitalisaatiosta ollut vain hyväksi, ja miten esimerkiksi vapaa-aikamme on muuttunut tämän myllerryksen kourissa.

Lisääntynyt vapaa-aika

Euroopan kaikki valtiot pitävät tilastoja asukkaidensa käyttäytymisestä ja elämisen rytmistä. Näiden tilastojen valossa voidaan yksiselitteisesti sanoa, että eurooppalaisten vapaa-aika on lisääntynyt ja työn kuluttavuus vähentynyt. Tämä on johtanut näennäisesti tilanteeseen, jossa vähentynyt työ on lisännyt vapaa-aikaa, mutta mitä oikeasti on tapahtunut?

Nimittäin työ jatkuu nykyään useilla myös työajan ulkopuolella, jopa siinä mittakaavassa, että EU on luomassa sääntöjä sille, miten työntekijöitä voidaan tavoitella työaikojen ulkopuolella. Tämä 2010-luvulta alkanut voimakas työn digitalisaatio on mahdollistanut entistä useammalle työntekijälle työntekemisen etänä, ja viime vuoden erikoinen maailmantilanne vielä entisestään nopeutti tätä muutosta. Mutta nyt EU on katsonut, että työntekijän vapaa-ajasta on tehtävä oikeasti vapaata.

Oletko itse huomannut, kuinka vapaa-ajallakin lukisit työposteja tai tekisit jonkun nopean sosiaalisen median päivityksen. Ei näitä töitä tai tehtäviä edes ollut vuosia sitten ja nyt ne ovat jotenkin digitalisaation tultua elämäämme pesiytyneet täysin arkisiksi tavoiksemme.  Mutta olemmeko valmiit ottamaan seuraavan askeleen ja eriyttämään digitaalisen työminämme omasta vapaa-ajastamme? Tarkoittaako se esimerkiksi, että jatkossa meillä kaikilla on kaksi eri älypuhelinta ja kaksi eri tietokonetta – toinen omaan käyttöön ja toinen työkäyttöön? Tämä ei varmaan ole kaikille mikään ongelma, mutta monet tekevät ns. asiantuntija- ja myyntityötä, missä työajasta on tullut häilyvä käsite, eikä töissä olla enää kello 9-16 tyylisesti, vaan silloin kun asiakas tarvitsee.

Vapaa-ajan lisääntyminen on kuitenkin tuonut myös paljon hyvää eurooppalaiseen arkeen. Eurooppalaisilla on ollut entistä enemmän aikaa omalle itselleen, itsensä kehittämiselle ja esimerkiksi pelaamiselle. Hyvä tilasto-ote on katsoa suomalaisten pelaamisen määrää, nimittäin peräti 92 % suomalaisista on pelannut jotain peliä viimeisen vuoden aikana, mikä tarkoittaa, että pelaaminen on tullut lähes jokaisen suomalaisen arkeen. Mitä suomalaiset ja eurooppalaiset sitten pelaavat, ja onko pelaaminen paljon erilaista eri maanosissa? Oletko miettinyt omaa pelaamistasi, ja sen muuttumista teknisen kehityksen matkassa, vai oletko suoratoistosarjojen orja??

2020-luku ja pelaaminen

Siinä missä lisääntynyt vapaa-aika on tuonut lisää mahdollisuuksia, on peliteollisuus ottanut tästä kopin ja tuottanut pelejä kaiken ikäisille ja kaikille genreille. Esimerkiksi rahapeleissä, joissa ikäraja on 18-vuotta, on markkinoille tullut jopa livekasinopelejä mobiiliin, mikä tarkoittaa, että kasinopelien ystävä voi ”mennä” pelaamaan kasinolle koska ja missä tahansa. Samoin monet ennen tietokoneeseen liitetyt pelit on tehty myös mobiilipeleiksi eli pelaaminen kaikessa mielessä on siirtynyt entistä enemmän mobiiliin. Mobiilipelaamisessa suunnannäyttäjä ja edelläkävijä on Kiina ja Japani ja yleensäkin Aasia, missä mobiilipelaaminen on se in-juttu ja Euroopassa ollaan menossa siihen suuntaan. Pelaamisen ykkösmaana pidetty USA tulee sitten vähän perässä digitalisaation ja mobiilipelaamisen suhteen, mutta sielläkin 2020-luku tulee olemaan uudenaikaisen pelaamisen kulta-aikaa, eli mobiilipelaaminen valloittaa Pohjois-Amerikkaa vauhdilla.

Eurooppa ja älypuhelimet

Eurooppalaisittain älypuhelimiin ja mobiiliin siirtymisen suurin este on Euroopan ikäjakauma. Euroopassa on paljon ikääntyneitä ihmisiä, ja siksi Eurooppalaisittain vain reilulla puolella yli 65-vuotiaista on älypuhelin, suurin peitto lienee Ruotsissa, missä esimerkiksi 65-70 vuotiaista jo vuonna 2019 omisti älypuhelimen noin 80 %!

Älypuhelimen kautta käytämme päivä päivältä enemmän erilaisia sovelluksia tuomaan rakennetta arkeemme. Puhelin on astunut jo muutaman vanhentuneen laitteen tilalle:

• kamera
• taskulamppu
• kalenteri
• muistikirja
• kartta
• puhelinluettelo
• ajopäiväkirja
• pelikone/pelikonsoli
• yleisöpuhelin

Eikä se ole riittänyt, että älypuhelin on tehnyt perinteisistä laitteista vanhentuneita, mutta sen mukana on tullut myös läjä uusia aikaa vieviä asioita, kuten:

• sosiaalisen median videot ja viestit
• oman elämän seuranta liikkumisen ja unen suhteen
• oman syömisen seuranta
• omien ostosten kuukausiseuranta
• kaloriseuranta

Ja kymmenet muut sovellukset – katsopa omasta puhelimestasi monta tällaista sovellusta itselläsi on käytössä jotka joko tekevät jonkun vanhan perinteisen laitteen turhaksi, tai jotka ovat tuoneet tullessaan arkeesi lisäajakäyttöä vievän toimenpiteen.

Ja näitä sovelluksia on saatavilla kaikille kielille tuhansia, ja sitä kautta vapaa-aikamme on itseasiassa täyttynyt sitä mukaan, kun olemme sitä lisää työstä saaneet. Onko sitten todellisuus kuitenkin sellainen, että emme ole varsinaisesti yhtään vapaampia vapaa-aikana, jollemme osaa irrottautua älypuhelimestamme. Tulevaisuuden suurin kysymys lieneekin se, miten osaamme jatkossa erottaa työn ja vapaa-ajan, ja oikeasti olla vapaalla. Onko ratkaisu EU tason määräys, vai yksinkertaisesti muutetaan arkeamme?

Mobiililaitteet ovat tulleet arkeemme jäädäkseen ja ne mahdollistavat niin helpolla kaikkien arkiasioiden ja työasioiden käsittelyt samalla laitteella, ja koska me ihmiset monesti etsimme helpointa tietä asioiden tekemiselle, niin mobiililaitteet tulevat jatkossakin sekoittamaan arkemme, työmme ja vapaa-aikamme.

Ranskassa on asiaan jo alettu puuttua ja Suomessakin on ainakin yritetty. Mutta mitä oikeasti olisi tehtävissä, ettei nykyiset nuoret joutuisi älylaitteiden koukkuun nuoresta pitäen, sillä sitten kun heistä tulee aikuisia, on se laite jo ”kasvanut” kiinni arkeen. Asia ei ole aivan niin yksinkertainen kuin nopeasti voisi kuvitella, ja vaatii laajamittaisia toimenpiteitä jossain vaiheessa, ja myös aikuisten ja vanhempien vastuuta omien lasten suuntaan älylaitteiden kanssa. Sillä nyt 2020-luvulla kasvatetut nuoret ovat 2030-luvun aikuisia ja työelämässä. Tutkimuksissa on todettu digitaalisten laitteiden helppouden olevan se akilleen kantapää, niin hyvässä kuin pahassa.